Kanamme ovat nyt mukana kansallisessa eläingeenivaraohjelmassa, josta vastaa MTT, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Sen tavoitteena on estää kulttuurihistoriallisesti ja geeniperimältään arvokkaiden alkuperäisten kotieläinrotujen sukupuutto. Ne ovat olleet vaarassa hävitä, kun siirryttiin omavaraistaloudesta tehostettuun maatalouteen. Alkuperäisillä roduilla on ominaisuuksia, joita on herätty arvostamaan. Ne ovat pitkäaikaisen paikallisen kehityksen tuloksia, omaan
ympäristöön parhaiten sopivia ja sopeutuneita. Suomalainen geenivaraohjelma koskee hevosta, kanaa, koiraa, lammasta, mehiläistä, nautaa, poroa, sikaa, vuohta ja turkiseläimiä. Suomensika on jo kuollut sukupuuttoon.
Maatiaskanoja on säilytyksessä yli kymmenen erillistä kantaa ja nämä meidän kanat ovat itäsuomalaista Alhon kantaa. Alkuperäisrotuja pidetään sitkeinä ja terveinä ja täytyy kyllä tässä kohtaa vähän kehua näitä tällä vuoden kokemuksella. Yksikään kana ei ole ollut sairas tai kuollut, munivat hyvin ja osaavat myös hautoa (tämä vietti on jalostettu pois tehomunijoista). Tulevat myös vähällä toimeen. Ne saavat vettä, suomalaista luomukanarehua ja ruoantähteitä. Lisäksi kalkkia ja soraa. Tiedoksi, että luomukanarehua saa Lassilan tilalta Tuusulasta
http://www.lassilantila.fi/
Jos joku pohtii minkä kanarodun valitsisi, voin suositella alhoja. Maatiaiskanat eivät ole yleensäkään suuria ja alhot ovat sieltä pienimmästä päästä, joten jos paistikukkoja haluaa, on olemassa kookkaampiakin maatiaisrotuja, mutta niistä meillä ei ole kokemusta. Alhojen luonne on utelias mutta rauhallinen. Ne pysyvät hyvin pihamaalla vapaana, reviiri on suhteellisen pieni. Täällä kaupungissa emme pidä niitä vapaana, mutta mökillä kylläkin. Niiden lentokyky on yllättävän hyvä, joten jos haluaa, että ne pysyvät aitauksessaan, suosittelen sen kattamista. Kaiken kaikkiaan mahtavia hyötylemmikkejä!
