Helmiinan siivousintoilu

Tämä muovikorissa ihmettelevä kana on sähäkkä typykkä. Se sai aikaan ihan uuden pulman touhuillaan. Kun se alkoi munia, se pisti kaikki munintapesät uuteen uskoon joka päivä. Se meni pesiin ja kuopi melkoisella päättäväisyydellä kaikki pehkut niistä pihalle, vaneripohja jäi vain jäljelle. Sitten pesä ei kelvannut enää kenellekään, ei sille itselleenkään. Munia alkoi ilmestyä kanalan lattialle pehkuihin. Olihan siellä pehmeämpää.

Tässä on sitten ratkaisuyritys. Ruuvilla kiinnitettiin kori pesän sisälle seinään kiinni. Siitä on vaikeampi potkia pehkut pois. Muutaman päivän on toiminut hyvin, munia on taas saanut kerätä pesästä. Yllätyksekseni huomasin, että koriin mahtuu kaksikin kanaa yhtäaikaa munimaan.

Kesäkanala

Kesäkanalan takaseinä aukeaa lähes kokonaan, mikä helpottaa hoitoa. Tänä kesänä kanat jo munivat, joten lisäsimme ikkunan alle tason, jonka alla on sopivan hämyistä munintaan. Hieman mietitytti, valitsevatko kanat jonkun muun munintapaikan, esimerkiksi luontoon pusikkoon tai varaston alle. Laitoin munintapaikkaan heinää, kuten on kotona talvikanalassakin.

Ja sieltähän ne kesämunat löytyivät oikeasta paikasta! Määrästä päätellen jokainen kana oli muninut oikeaan paikkaan.

Kanat munivat pääsääntöisesti aamupäivällä, joten emme päästä niitä vapauteen ennen puoltapäivää. Omaan ulkotarhaan pääsevät kyllä vapaasti tästä luukusta ympäri vuorokauden.

Yöksi kanat vaeltavat itsenäisesti pihamaalta seitsemän aikoihin illalla takaisin kanalaan ja nousevat orsille nukkumaan. 

Fasu ja Friidu

Parin kuukauden ikäiset kanatiput muuttivat meille viime viikolla. Ne tykästyivät yhteen munintapesään, johon laitoin verkkoa eteen, että saavat tarvittaessa olla rauhassa aikuisilta kanoilta. Tasa-arvosta ei keskustella kanaparvessa, vaan siellä vallitsee tarkka nokkimajärjestys ja uusille nuorille näytetään selvästi oma paikka. Siksi on hyvä, jos varsinkin pienemmille tulokkaille olisi alkuun pakopaikkoja, minne isot eivät pääse. Sinne voi myös antaa vähän extra-herkkujakin, ilman että ne katoaa muiden rohmujen suihin.

Taavetti tapaa muita

Kaksiviikkoinen Sipoon Taavetti näyttää tänään tältä. Untuvikko on saanut jo paljon sulkia. Tänään päästin sen tapaamaan muita kanoja emonsa kanssa. Muut kanat olivat sille ystävällisiä paitsi yksi, Maija. Se on nokkimisjärjestyksen alimmainen ja ilmeisesti se nyt löysi itseään alemman, jota voi ojentaa.

Viiru ja Viuhka olivat Taavetille ystävällisiä.

Kanat päättivät ottaa turvekylvyt. Kun yksi aloittaa, niin kaikki haluavat.

Taavettikin kävi paljun reunalla ihmettelemässä.

 Munintapesien alapuoli on tilapäisesti eristetty verkolla tipulle ja sen emolle. Pidän sitä nyt enenevässä määrin auki. Illalla, kun muut kanat nousivat orrelle, niin emokana meni sinne ylös myös. Tipu piipitti lattialla ja emo kuikuili yläorrella, että eikös se nyt tulekaan. Toiselle orrelle se pääsi, mutta ei enää kolmannelle, saatika neljännelle. Olisiko emo sitten laskeutunut lattialle, en tiedä. Siirsin molemmat takaisin omaan koppiin. Tipu ei pärjää vielä ilman emoa, se paleltuisi. Yöt se nukkuu emon alla ja päivisinkin se käy vähän väliä siellä lämmittelemässä.

Tässä on viime syksynä otettu kuva, kun kaikki kanat ovat orrella. Ylhäällä vasemmalla on Helmi, joka on nyt siis tuon tipun emo. Keskellä Maija, joka nokkii tipua, kun saa tilaisuuden. Oikealla Viiru, joka on osoittautunut kaikkein ystävällisimmäksi tipulle. Alla körmyasennossa on Ryyni, joka hautoo tällä hetkellä niitä tyhjiä munia. Yritin löytää sille pieniä ottotipuja, mutta en löytänyt. Huomenna otan siltä munat pois. Ryynin vieressä on Viuhka, joka on saanut nimensä komeasta pyrstöstään. Kanat ovat kuvan oton aikoihin alkaneet ensimmäistä kertaa munia. Niiden heltat ovat helakanpunaiset. Nyt, kun Helmi ja Ryyni eivät muni (hautovat ja tipuja hoitavat kanat eivät muni), niiden heltat ovat paljon vaaleammat. Heltat kai vastaavat meidän naisten punaisia huulia, jotka vanhemmiten ovat sitten vähän kalvakammat!