Kaksiviikkoinen Sipoon Taavetti näyttää tänään tältä. Untuvikko on saanut jo paljon sulkia. Tänään päästin sen tapaamaan muita kanoja emonsa kanssa. Muut kanat olivat sille ystävällisiä paitsi yksi, Maija. Se on nokkimisjärjestyksen alimmainen ja ilmeisesti se nyt löysi itseään alemman, jota voi ojentaa.
Viiru ja Viuhka olivat Taavetille ystävällisiä.
Kanat päättivät ottaa turvekylvyt. Kun yksi aloittaa, niin kaikki haluavat.
Taavettikin kävi paljun reunalla ihmettelemässä.
Munintapesien alapuoli on tilapäisesti eristetty verkolla tipulle ja sen emolle. Pidän sitä nyt enenevässä määrin auki. Illalla, kun muut kanat nousivat orrelle, niin emokana meni sinne ylös myös. Tipu piipitti lattialla ja emo kuikuili yläorrella, että eikös se nyt tulekaan. Toiselle orrelle se pääsi, mutta ei enää kolmannelle, saatika neljännelle. Olisiko emo sitten laskeutunut lattialle, en tiedä. Siirsin molemmat takaisin omaan koppiin. Tipu ei pärjää vielä ilman emoa, se paleltuisi. Yöt se nukkuu emon alla ja päivisinkin se käy vähän väliä siellä lämmittelemässä.
Tässä on viime syksynä otettu kuva, kun kaikki kanat ovat orrella. Ylhäällä vasemmalla on Helmi, joka on nyt siis tuon tipun emo. Keskellä Maija, joka nokkii tipua, kun saa tilaisuuden. Oikealla Viiru, joka on osoittautunut kaikkein ystävällisimmäksi tipulle. Alla körmyasennossa on Ryyni, joka hautoo tällä hetkellä niitä tyhjiä munia. Yritin löytää sille pieniä ottotipuja, mutta en löytänyt. Huomenna otan siltä munat pois. Ryynin vieressä on Viuhka, joka on saanut nimensä komeasta pyrstöstään. Kanat ovat kuvan oton aikoihin alkaneet ensimmäistä kertaa munia. Niiden heltat ovat helakanpunaiset. Nyt, kun Helmi ja Ryyni eivät muni (hautovat ja tipuja hoitavat kanat eivät muni), niiden heltat ovat paljon vaaleammat. Heltat kai vastaavat meidän naisten punaisia huulia, jotka vanhemmiten ovat sitten vähän kalvakammat!
