Talvikanalan ulkotarha

Tällainen pieni ulkotarha on rakennettu tänne taajamaan talvikanalan yhteyteen. Siinä on valetut tolpat ja minkkiverkkoa sivuilla ja päällä. Tämä rakennettiin viime syksynä ja heti ensi päivinä tuossa katolla seisoi kanahaukka pohtimassa, kuinka pääsisi sisään. Häkin kattaminen on ehdoton petojen vuoksi, mutta estää myös kanoja lähtemästä naapureiden pihoille. Se on myös välttämätön, jos aikoo pitää kanoja ulkona keväällä ulkonapitokiellon aikana. Terveystarkastaja oli ainakin tyytyväinen tähän malliin, kun teki tarkastuksen lupia varten. Tällaisen häkin rakentamisessa auttaa kärsivällinen ja vaimon kanainnostusta ymmärtävä ja käsistään taitava aviomies! Kun kevät tässä etenee, niin pitää vielä sutia vähän maalia pintaan.

Pappa-kukko hurmasi kanat

Tässä kanalamme uusi komea kukko, Pappa. Nuori ja vielä kokematon Mikko-kukko ei saanut kaikilta kanoilta hyväksyntää ja lopulta kanalassa tapeltiin verissä päin, yksi kanoista ja kukko. Kukko oli siis laitettava vaihtoon. Saimme kuulla Lappeenrantalaisesta kolmevuotiaasta kiltistä herrasmieskukosta ja päätimme katsoa, kuinka tämän kanssa sujuisi. Ja erinomaisesti on sujunutkin. Aivan välittömästi kun Pappa asteli kanalaan, kanat olivat myytyjä, jokainen. Ja kyllähän Pappa osasi temput; samantien se etsi maasta syötävää ja alkoi tiputella sitä kanojen eteen. Tämä kukko oli ollut isommassa monen kukon parvessa pääkukkona, kunnes se oli tänä keväänä nuorempien kukkojen toimesta syösty vallasta. Vähän taistelun jälkiä oli vielä heltassa ja kannuksessa, mutta ovat jo paranemaan päin.

Kanat viuhtoo ja kukko vartioi.

Suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelma

Kanamme ovat nyt mukana kansallisessa eläingeenivaraohjelmassa, josta vastaa MTT, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Sen tavoitteena on estää kulttuurihistoriallisesti ja geeniperimältään arvokkaiden alkuperäisten kotieläinrotujen sukupuutto. Ne ovat olleet vaarassa hävitä, kun siirryttiin omavaraistaloudesta tehostettuun maatalouteen. Alkuperäisillä roduilla on ominaisuuksia, joita on herätty arvostamaan. Ne ovat pitkäaikaisen paikallisen kehityksen tuloksia, omaan ympäristöön parhaiten sopivia ja sopeutuneita. Suomalainen geenivaraohjelma koskee hevosta, kanaa, koiraa, lammasta, mehiläistä, nautaa, poroa, sikaa, vuohta ja turkiseläimiä. Suomensika on jo kuollut sukupuuttoon.

Maatiaskanoja on säilytyksessä yli kymmenen erillistä kantaa ja nämä meidän kanat ovat itäsuomalaista Alhon kantaa. Alkuperäisrotuja pidetään sitkeinä ja terveinä ja täytyy kyllä tässä kohtaa vähän kehua näitä tällä vuoden kokemuksella. Yksikään kana ei ole ollut sairas tai kuollut, munivat hyvin ja osaavat myös hautoa (tämä vietti on jalostettu pois tehomunijoista). Tulevat myös vähällä toimeen. Ne saavat vettä, suomalaista luomukanarehua ja ruoantähteitä. Lisäksi kalkkia ja soraa. Tiedoksi, että luomukanarehua saa Lassilan tilalta Tuusulasta http://www.lassilantila.fi/

Jos joku pohtii minkä kanarodun valitsisi, voin suositella alhoja. Maatiaiskanat eivät ole yleensäkään suuria ja alhot ovat sieltä pienimmästä päästä, joten jos paistikukkoja haluaa, on olemassa kookkaampiakin maatiaisrotuja, mutta niistä meillä ei ole kokemusta. Alhojen luonne on utelias mutta rauhallinen. Ne pysyvät hyvin pihamaalla vapaana, reviiri on suhteellisen pieni. Täällä kaupungissa emme pidä niitä vapaana, mutta mökillä kylläkin. Niiden lentokyky on yllättävän hyvä, joten jos haluaa, että ne pysyvät aitauksessaan, suosittelen sen kattamista. Kaiken kaikkiaan mahtavia hyötylemmikkejä!

Tie auki, jakkara näkyvissä!

Häkin ulkopuolella on jakkara, jolla saatan istua katselemassa kanoja ja se on myös kanojen suuressa suosiossa. Jos oven jättää hetkeksikin auki, suuntana on jakkara! Jonoa jo muodostuu.

Kolme mahtuu hyvin.

Neljäskin haaveilee.

 Hyvin mahtuu!

Mikko-kukko on ollut kanalassa vasta vähän aikaa ja sille jakkarahommeli on vielä vähän uusi asia.

 Tuletkos sieltä! Kiireisimmät ovat jo jatkaneet matkaa muun muassa kaivelemaan roskiksia. Mikko tuumailee vielä.

  Kaapinalustat ja roskaämpäri tutkinnassa.

 Mikkokin pääsi jakkaralle. Tämähän on kuin mikäkin hääkuva. Olen muuten huomannut, että Viuhkalla ja Mikolla synkkaa hyvin ;)

Mikko-kukko

Mikko ja Ryyni. Kolmekuinen Mikko-kukko muutti kanalaamme viime viikolla. Se matkusti oikein junalla Mikkelistä. Jonkinlaista ylenkatsomista on kanoissa vielä havaittavissa, kukon nuoresta iästä johtuvaa, mutta kuten kuvasta näkyy, Mikko on aloittanut kohteliaat lähestymiset.

Mikko on samaa maatiaiskantaa kuin kanat, Alhon kantaa. Siitä tulee komea aapiskukko.

Se on heti ottanut kukolle kuuluvan tähystäjän roolin.

Kurkistus ulos

Tänään oli niin aurikoinen ja keväisen lämmin päivä, että houkuteltiin kanoja ulos. Hangelle meno ei oikein kiinnostanut. Ripottelin kulkusillalle kauroja, mutta ei auttanut, olisi kai pitänyt olla jotakin parempaa! Ihana johtajakana Viuhka tutkaili kauimmin maisemia ja kuunteli Malmin lentokentälle pörisevää pienkonetta yläpuolellaan. Kanojen kulkuaukkona toimii kätevästi ikkunan tuuletusluukku.

  

Tässä samainen kulkuaukko sisäpuolelta. Laitettiin auton kumimattoa kulkusillalle, kun yksi kanoista oli tosi arka kulkemaan muuten. Nyt on hyvä pito. Toinen kulkusilta onkin jäänyt ihan käyttämättä, ehkä se on liian jyrkkä ja siihen pitäisi lisätä poikkipuita.

Taavetti taitaa olla kana

Näyttää vahvasti siltä, että Taavetti onkin kana. Ja sehän on vain mukavaa, keväällä se alkaakin jo munia. Uusi nimi voisi olla kuitenkin hyvä. Kuka nyt haluaisi syödä Taavetin munia!

Sellainen muutos kanalassa on tapahtunut, että Maija (ruskea kana edessä) sai lähteä uuteen kotiin Sipooseen. Karsin sen parvesta sen vuoksi, että se jahtasi pientä tipua jatkuvasti ja tällainen luonteenpiirre ei oikein sovi, kun jatkossakin tulee syntymään uusia tipuja. Maija meni parveen, missä on tomeria kanoja, jotka eivät salli tipujaan kiusattavan. Kohta siellä kuoriutuu tipuja ja silloin kuulemma muut istuvat orrella karussa, kun tämä emo kävelyttää tipujaan. Ehkä Maija oppii jotakin!

Tämä kuva on täältä kaupungista viime syksynä. Siinä vähän näkyy ulkotarhan rakennetta ja lahon kuusen kanto, mikä jäi kivaksi yksityiskohdaksi, kun puu kaadettiin.