Pieniä aurinkoja syntyi pimeään syksyyn

Tältä näyttää kaksiviikkoinen kanatipu, sulkautuminen on jo hyvässä vauhdissa. Neljä tipua syntyi kahden kanan hautomana. Ensin nuori kana aloitti ja hautoi reilun viikon, kunnes vanha konkarihautoja päätti ottaa homman itselleen ja jatkoi siitä loppuun saakka.

Kanat saivat kyydin maalta kaupunkiin

Syksy on taas tosiasia ja se asettaa rajoituksia tekemisiin, niin ihmisille kuin kanoillekin. Talvi pitää viettää sellaisessa asumuksessa, jossa ei päätä palella. Kanoilla heltat paleltuvat herkimmin, jos pakkanen pääsee puremaan. No nyt ei vielä pakkasia ole, mutta talven kestävään suojaan on taas tultu. Jälleen matkustaminen maalta kaupunkiin sujui rennosti. Jaksan aina ihastella kanojen mutkattomuutta. Eivät ne kökötä pelokkaana laatikon nurkassa matkan aikana, päinvastoin. Sama kananelämä jatkuu kuljetusboxissa; pehkuja kaivellaan ja tongitaan, kun sinne heittämääni kanarehua etsitään. Ja kanalla muka lyhyt muisti, ei pidä paikkansa. Kotiin kun tullaan, niin samalla sekunnilla tunnistetaan paikka, melkein puolen vuoden jälkeen. Sitten ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kuin mitään matkaa ei olisi ollutkaan. Ehkä kanojen lyhyellä muistilla tarkoitetaan jotakin siihen suuntaan, etteivät ne kanna kaunaa, sopetuvat heti siihen tilanteeseen mikä kulloinkin on. Nyt on näin ja sillä sipuli. Tästä pääsisimmekin siihen aiheeseen, kuinka terapeuttista kanojen seuraaminen on, mutta se olisikin aivan uuden postauksen paikka.

Tässä kuvassa vanhimmat daamit istuvat lempipaikallaan katselemassa maailman menoa. Ovat niin pulleita ja rintavia. Sopivaa sapuskaa on löytynyt maasta yllin kyllin, kanarehua kuluikin tosi vähän kesän aikana.

Viiriäisiä kuoriutui

Seitsemän viiriäistä kuoriutui tänään hautomakoneen luotettavalla avustuksella. Kahdestakymmenestä munasta lähti kehittymään kymmenen ja niistä kuoriutui seitsemän (toivottavasti ei veljestä, kanoja on toivomuslistalla!). Hirveän hyvä ei ollut tuo saldo, olisiko sitten syksyllä osuutta alhaisempaan munien hedelmöittymisprosenttiin. Seuraava 20 munan satsi menee lähiaikoina hautomakoneeseen. Jospa saisimme muutaman viirun vielä lisää.

Viiriäisiä odotellaan

Nämä pikkumunat menivät pari päivää sitten hautomakoneeseen. Kokeillaan, josko saisimme kanalaamme maatiaiskanojen lisäksi pienen viiriäispoppoon. Tästä aiheesta tulossa lisää postauksia!

Emo ja hänen ainokaisensa

Tällaisen suloisen näkymän kohtasin eilen, kun emo johdatti ainokaisensa ulos pesästä maailmaan tutustumaan. Emo oli ensihautoja ja onneksi sai palkintonsa kolmen viikon työstään. Kavereita pitäisi tipulle kuoriutua muutaman päivän sisällä, kun toinen kana saa urakkansa valmiiksi.

Heti kuvan ottamisen jälkeen emo löysi pienen pienen luikertavan matosen, jonka tarjosi tipulle. Hyvin kelpasi!

Kaksi kukkoa, kaksi parvea

Kesä ja vapaus on taas koittanut! Olen jättänyt edesmenneestä Pappa-kukosta kaksi poikaa itselleni. Viime syksynä syntynyt Kalle ja itsenäisyyspäivän linnanjuhlien aikana kuoriutunut Jenni-Sauli (silloin ei ollut vielä tietoa sukupuolesta, nimi näköjään jäi). Vanhempi kukoista on saanut vanhan kanaparven itselleen (yllä kuvassa). Jenni-Sauli taas sai kosiskeltua itselleen kolme nuorta kanaa, jotka tulivat untuvikkona toiselta säilyttäjältä. Nyt on mukavasti rauha maassa, kun molemmilla kukoilla on omat kanat. Viime kesänä oli aika levotonta, kun Pappa-kukolla oli kaikki kanat ja nuoret kukot yrittivät väkisin omia kanoja itselleen siinä onnistumatta. Parvet kulkevat päivät ulkona vapaana ihan toistensa lähelläkin, pienen välimatkan vaatii Kalle. Se muistuttaa välillä nuorempaa kukkoa omasta pääkukkoudestaan ajamalla ne vähän kauemmaksi. Yöksi menevät kaikki sulassa sovussa sisälle parvelle nukkumaan.

Jenni-Saulin pieni parvi.

Jenni-Sauli nuorikkonsa kanssa

Fasu-mamma kesälaitumella

Kallesta uusi pääjohtaja

Meidän komea Pappa-kukko kuoli talvella. Onneksi siltä jäi meille tämä Kalle-poika, joka on astunut nyt pääjohtajan paikalle. Ikää on vasta reilut seitsemän kuukautta, mutta näyttäisi siltä, että yhtä näyttävä tapaus on tulossa kunhan ikää tulee lisää. Kokoa Kallella on mielestäni enemmän kuin muilla kukonpojillamme on ollut tuon ikäisenä.

Jotakin karismaa nuorukaisessa on oltava, kun vanhat kanatkin ovat hyväksyneet sen mukisematta.

Kaikki nuorikot myyty

Tässä joulukuun alussa syntyneitä nuorikoita, joista osa on varattuja ja osa jää kotiin. Myytäviä kanoja tai kukkoja ei tälle keväälle enää ole.

Kananuorikoita myytävänä

Tipuja on syntynyt ja syntymässä, joten myytäväksikin riittää säilytysohjelmaan käyviä alhonuorikoita. 3-5 kanaa ja erisukuinen kukko (nyt 2,5 kk ikäisiä) olisi heti tarjolla.

Kuvan ihanat vastasyntyneet tiput haettiin toiselta poikastuottajalta ja ovat tuossa kuljetuksen aikana kylmälaukussa vällyjen välissä. Lämminvesipullot ovat alla lämmittämässä. Kaikista viidestä tipusta tuli kana, aikamoinen tuuri!

Nuoren kanan ensimmäinen muna

Tällainen kokoero on vasta muninnan aloittaneen ja vanhempien kanojen munilla. Yksi tuollainen pieni muna on nyt kanan alla haudonnassa. Saapas nähdä, tuleeko sieltä minitipu!

Helmiinan siivousintoilu

Tämä muovikorissa ihmettelevä kana on sähäkkä typykkä. Se sai aikaan ihan uuden pulman touhuillaan. Kun se alkoi munia, se pisti kaikki munintapesät uuteen uskoon joka päivä. Se meni pesiin ja kuopi melkoisella päättäväisyydellä kaikki pehkut niistä pihalle, vaneripohja jäi vain jäljelle. Sitten pesä ei kelvannut enää kenellekään, ei sille itselleenkään. Munia alkoi ilmestyä kanalan lattialle pehkuihin. Olihan siellä pehmeämpää.

Tässä on sitten ratkaisuyritys. Ruuvilla kiinnitettiin kori pesän sisälle seinään kiinni. Siitä on vaikeampi potkia pehkut pois. Muutaman päivän on toiminut hyvin, munia on taas saanut kerätä pesästä. Yllätyksekseni huomasin, että koriin mahtuu kaksikin kanaa yhtäaikaa munimaan.