Kolme kananuorikkoa myytävänä

Tässä ne ovat nyt, nuo marraskuun pimeillä kuoriutuneet pienet auringot, joista postasin silloin. Nyt voisivat lähteä uusiin koteihin nämä neidot, veli jo lähtikin.

Tipula

 Teimme pienille konehaudotuille tipuille oman osaston ja siirsimme tiput terraariosta kanalaan.

Kalle ihmettelee suurta lapsilaumaa.

Tällaisia tiput olivat kolme viikkoa sitten, syntymäpäivänä. Tukka vielä vähän märkänä!

Saman päivän iltana alkoi jo ruoan maistelu.

Pieniä aurinkoja syntyi pimeään syksyyn

Tältä näyttää kaksiviikkoinen kanatipu, sulkautuminen on jo hyvässä vauhdissa. Neljä tipua syntyi kahden kanan hautomana. Ensin nuori kana aloitti ja hautoi reilun viikon, kunnes vanha konkarihautoja päätti ottaa homman itselleen ja jatkoi siitä loppuun saakka.

Kanat saivat kyydin maalta kaupunkiin

Syksy on taas tosiasia ja se asettaa rajoituksia tekemisiin, niin ihmisille kuin kanoillekin. Talvi pitää viettää sellaisessa asumuksessa, jossa ei päätä palella. Kanoilla heltat paleltuvat herkimmin, jos pakkanen pääsee puremaan. No nyt ei vielä pakkasia ole, mutta talven kestävään suojaan on taas tultu. Jälleen matkustaminen maalta kaupunkiin sujui rennosti. Jaksan aina ihastella kanojen mutkattomuutta. Eivät ne kökötä pelokkaana laatikon nurkassa matkan aikana, päinvastoin. Sama kananelämä jatkuu kuljetusboxissa; pehkuja kaivellaan ja tongitaan, kun sinne heittämääni kanarehua etsitään. Ja kanalla muka lyhyt muisti, ei pidä paikkansa. Kotiin kun tullaan, niin samalla sekunnilla tunnistetaan paikka, melkein puolen vuoden jälkeen. Sitten ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kuin mitään matkaa ei olisi ollutkaan. Ehkä kanojen lyhyellä muistilla tarkoitetaan jotakin siihen suuntaan, etteivät ne kanna kaunaa, sopetuvat heti siihen tilanteeseen mikä kulloinkin on. Nyt on näin ja sillä sipuli. Tästä pääsisimmekin siihen aiheeseen, kuinka terapeuttista kanojen seuraaminen on, mutta se olisikin aivan uuden postauksen paikka.

Tässä kuvassa vanhimmat daamit istuvat lempipaikallaan katselemassa maailman menoa. Ovat niin pulleita ja rintavia. Sopivaa sapuskaa on löytynyt maasta yllin kyllin, kanarehua kuluikin tosi vähän kesän aikana.

Viiriäisiä kuoriutui

Seitsemän viiriäistä kuoriutui tänään hautomakoneen luotettavalla avustuksella. Kahdestakymmenestä munasta lähti kehittymään kymmenen ja niistä kuoriutui seitsemän (toivottavasti ei veljestä, kanoja on toivomuslistalla!). Hirveän hyvä ei ollut tuo saldo, olisiko sitten syksyllä osuutta alhaisempaan munien hedelmöittymisprosenttiin. Seuraava 20 munan satsi menee lähiaikoina hautomakoneeseen. Jospa saisimme muutaman viirun vielä lisää.

Viiriäisiä odotellaan

Nämä pikkumunat menivät pari päivää sitten hautomakoneeseen. Kokeillaan, josko saisimme kanalaamme maatiaiskanojen lisäksi pienen viiriäispoppoon. Tästä aiheesta tulossa lisää postauksia!

Emo ja hänen ainokaisensa

Tällaisen suloisen näkymän kohtasin eilen, kun emo johdatti ainokaisensa ulos pesästä maailmaan tutustumaan. Emo oli ensihautoja ja onneksi sai palkintonsa kolmen viikon työstään. Kavereita pitäisi tipulle kuoriutua muutaman päivän sisällä, kun toinen kana saa urakkansa valmiiksi.

Heti kuvan ottamisen jälkeen emo löysi pienen pienen luikertavan matosen, jonka tarjosi tipulle. Hyvin kelpasi!